Juhlahumua...

Isojen poikien yhteissynttärit on nyt juhlittu. Ensimmäistä kertaa osasin oikeasti nauttia juhlajärjestelyistä, enkä stressannut kaikesta. Ei kukaan huomannut, että pölytkin oli kiiruulla pyyhitty vähän sieltä täältä, eikä lattioita oltu pesty :D Olen nimittäin aina puunannut kämpän katosta lattiaan, kaapinovia myöten, mutta nyt menin siitä mistä aita on matalin.

Monesti tarjoiluna on vuosi vuodelta samat jo hyviksi todetut bravuurit ja tänäkin vuonna poikien synttäreillä oli anopin tekemää voileipäkakkua. Tein ensimmäistä kertaa juustorinkuloita, jotka eivät onnistuneet ulkonäöllisesti ihan niin kuin oli tarkoitus, mutta maistuivat kuitenkin erittäin hyviltä. Tein pätkis kakun, joka onnistui hyvin. Ensimmäistä kertaa tein siskoltani saamalla ohjeella mango-juustokakun ja tämä vasta olikin herkullista, NAMS! Tätä tullaan tekemään kyllä jatkossakin. Perinteistä kakkua meillä ei tänä vuonna ollut, mutta pojun synttäreille koitan uskaltaa tehdä sellaisen. Ei se varmasti näitä kakkuja vaikeampaa voi olla??

(Kakut eivät ole littanoita,vaikka kuvissa niin näyttääkin :D )

 Mietin mitä uutta keksisi lapsille ja mieleeni tuli karkkibuffet, jollaisia on häissä. Suurin osa lapsista kun rakastavat karkkia! Siitä se idea sitten lähti ja oli kyllä suosittu tämä buffet. Mikä parasta sai myös ne lapsivieraat jotka eivät synttäreille päässeet namipussit tuliaisiksi. Tätä tullaan toteuttamaan myös jatkossa.

 

En ehtinyt juhlahumussa ottaa kuvia synttärisankareista tai vieraista, mutta synttärit olivat poikien mieleen. Joulukuussa tai sitten jo ennakkoon marraskuussa juhlitaan pojun 1-vuotis synttäreitä.


Wasalandia

Kävimme perjantaina wasalandiassa.

Päivä oli erittäin kuuma, mutta Vaasassa tuuli onneksi mukavasti, että varjossa oli vähän viileämpi. Menimme sinne heti paikan auettua ja ihmisiä oli melko vähän, joten laitteisiin pääsi nopeasti. Sisäänpääsymaksu menee kaikilta, paitsi alle 3-vuotiailta, vaikka ei missään laitteessa kävisikään. Monet sanovat wasalandiassa olevan liian lapsellisia laitteita isoille lapsille, mutta onneksi me emme lähteneet tämän kauemmaksi. Monta laitetta kun jäi vielä käymättä läpi kun olivat poikien mielestä liian hurjia.

Ensi kesänä menemme varmasti uudestaan. Pojukin oli oikein tyytyväinen koko kolmen tunnin ajan mitä jaksoimme laitteissa olla. Poju pääsi myös elämänsä ensimmäiseen laitteeseen. Menimme karuselliin ja iloinen pikkumies istuskeli siellä sylissäni.

 Menin poikien kanssa muutamiin laitteisiin ja tukkijoki oli niistä paras. Pojat innostuivat ajelemaan myös tällaisilla vesimenopeleillä. Niin ihanan värinen pohja tuossa altaassa kun vesi näyttää niin raikkaalta.

 Laskin poikien kanssa myös isosta liukumäestä ja poju nautti tästäkin menosta. Pojun kohokohta taisi olla Walle-nallen tanssishow. Olin kahdestaan pojun kanssa katsomassa esitystä, että tästä ei ole ikuistettuna kuvaa, mutta voi kun toinen silmät suurella tapitti isoa nallea!

Kävipä tämä äiti vähän muistelemassa lapsuutta kummituslinnassa. Yksin kiersin sen läpi kun pojat eivät uskaltaneet ensimmäistä huonetta pidemmälle. Ikäsuositus oli 10-vuotta, joten ihan hyvä etteivät uskaltaneetkaan. Itse olen lapsuudessa kiertänyt saman kummituslinnan monta kertaa.

 Kaikinpuolin reissu oli oikein mukava ja ajelimme Mcdonalds:n kautta kotiin. Kyllä illalla oli väsyneitä poikia.

 

Huomenna juhlimme poikien synttäreitä ja leipomuksia tehdessä on vierähtänyt tovi jos toinenkin. Toivotaan, että huomenna ei olisi ihan niin kuuma kuin tänään.



Muutaman päivän touhuiluja...

Nyt "uskaltauduin" kirjautua Facebook:n sivuille. Menipä siihen hurjan monta vuotta. Ehkä Facebook on jo ihan menneen talven lumia? Hämmästelin aina miten ihmiset voivat käyttää siellä niin paljon aikaa, mutta kuka se nyt on muutamana päivänä aina mahdollisuuden tullessa istunut tietokoneen ääressä ja kyseisessä paikassa? Minäpä se, vaikka en olisi ikinä uskonut että löydän itseni tuolta. Vielä on paljon paikkoja joista en ole tietoinen, mutta muutamat paikalliset kirpputorit on tuolta löytyneet ja tietenkin muumimuki keräilijöiden sivut. Nyt pitäisi vielä perehtyä miten tuonne kirjoitetaan tai laitetaan myynti-ilmoituksia. Loppujen lopuksi Facebook on varmasti aivan yhtä helppokäyttöinen kuin tämäkin. Kunhan on vain ensin vähän tutustunut, niin kyllä se siitä.

 

MEILLÄ RYÖMITÄÄN, oikein hitaasti ja ihan pieniä matkoja, mutta siitä se lähtee :)

 

 

Nyt poju on kokoajan konttausasennossa ja siirtelee jalkoja eteenpäin, mutta kädet eivät vielä tottele niin kuin jalat.

 

Viikonloppuna juhlitaankin isojen poikien yhteissynttäreitä, joten leivottavaa ja touhattavaa riittää!

 

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Viimeaikaisia kirppislöytöjä

 Nukke 2e

 

Little people auto, peräkärry ja hahmo, 1e

Hinausauto äänillä ja korjaaja, 0,50e

 

Little people setti yht.2,75e

 

Baby born nukke ja vaatteet, 4e

 

Ponit yht.1e

 

H&M fleece takki 134/140, 2e

 

Reimatec välikausihaalari 86, 18e

Reima lakki on jo aikaisempi löytö Seinäjoelta, 4e

 

H&M Tikru hihaton 74, 0,50e

 

Lindex traktori paita 98, 2,50e

 

Uudet äitiyspakkauksen tumput 0,20e

 

H&M hihaton Tikru body 74, 1e

 

Tutta body 80, 1,50e

 

Olen löytänyt itsellenikin jotakin, mutta niistä löydöistä kerron toisena päivänä.



Kauhajoen iltatori

Kauhajoella on heinäkuussa ollut jo monena vuotena iltatori, jossa on peräkonttikirppis. Paikat ovat ilmaisia ja sinne voi mennä myymään kuka vain. Itselläni oli tarkoitus pakata auto kirppikseltä jääneistä tavaroista ja mennä myymään tuonne, mutta ilma oli hiukan epävakaa. Tummia pilviä oli taivaalla, joten menin vain katsomaan vieläkö iltatorilla on elämää niin kuin silloin viimeksi kun pari vuotta sitten olin sattumalta Kauhajoella tapahtuma-aikaan. Olihan siellä väkeä ja aurinkokin alkoi paistamaan kun pääsin perille. Myyjiä tuli kokoajan lisää, joten ensi viikolla jos säät suosivat voisin itsekin mennä tuonne myymään.
Jotakin mukavaa myös tarttui mukaani:

Link huppari, 2e

Only pidempi tunika/huppari, 2e

Kimperi pipo M (pojulle), 1e

 



Lovely bears takki 86, 1e



Iso taskulaskin, 1e

Peukalo keskellä kämmentä

Asia jossa minulla on ollut peukalo keskellä kämmentä, on kakkujen tekeminen. En osaa mitata silmämääräisesti esim.1dl jauhoja, vaan olen aina mittojen kanssa katsomassa ohjeita ja laittamassa jämptiä määrää tarvittavia aineita. En erityisemmin pidä leipomisesta (enkä ruuanlaitosta). Jälkimmäisenä mainittu on pieni pakko kun äitejä tässä ollaan, eli ruuanlaiton taito on opittu tässä äitiyden lomassa. Liharuokia mies tekee meillä paremmin kuin minä. Onhan meillä omat bravuuriruokammekin.
Leipomisesta en erityisemmin pidä. Siinäkin on tullut ne muutamat suosikit joita leivon, mutta uusia kokeiluja teen harvoin. Maustekakku, raparperipiirakka ja mustikkapiirakka ovat niitä, joita yleensä teen. Ostin pyöreän vuoan viimeksi kun kävimme biltemassa ja ajattelin, että sitten kun saan inspiraation kokeilen jotakin hyvää ohjetta. En ole koskaan tehnyt oikeata täytekakkua, enkä siis nytkään, mutta jotain sinne suuntaan leivoin.

 Vaahtoutuva vaniljakastike piti saada kovaksi vaahdoksi ja se oikeasti pysyi kipossa, vaikka sen käänsi ylösalaisin, hyvä minä!

Mietin, mitenkähän tuon leivinpaperin saisi kätevästi pois tuosta alta ettei kakku mene rikki, vinkkejä?

Pätkiskakku.  Nam, nam. Lapset eivät tykänneet, mutta mamma, paappa, äiti ja isi senkin edestä. Näitä ei saa tehdä usein, sillä jonkun ne on aina syötävä!

Jos joku jäi miettimään ovatko lapseni jääneet aina ilman synttärikakkua, niin ei. Siskoni teki esikoiselle aikoinaan ihanan kastekakun ja sen jälkeen anoppi on mielellään tehnyt kakut ja voileipäkakut. Mikäs siinä kun toiset tykkäävät leipoa, niin antaa heidän leipoa :) Tänä vuonna isojen poikien yhteissynttäreillä ei nähdäkään perinteistä kermakakkua, vaan pätkiskakku ja joku toinen herkullinen laktoositon raikas kakku. Vinkkejä tästä toisesta kakusta otetaan vastaan!

Kaikkeen se äitikään ei pysty

Eilinen blogiteksti " Minä suojelen sinua kaikelta" - toi karusti mieleen, ettei sitä pysty toista suojelemaan aina vaikka kuinka tahtoisi. Sen totesin eilen ja tänään niin että ansaitsisin itselleni "Maailman huonoin äiti" -pokaalin. Poju oli pihalla nukkumassa ja olin laittanut vaunujen oman hyttysverkon suojaksi kärpäsiltä ja öttiäisiltä. Muuta ei tarvinnut, koska oli niin painostavan kuuma ilma. Kauempana jyrisi ja odotinkin koska alkaisi vesisade. No, niin se sitten yllättäen alkoikin ja ihan ryminällä! Vettä tuli kuin saavista kaataen ja sitten pojun parkaisu kuului itkuhälyttimestä. Reppana mikä herätys kun kylmä vesi tulee päälle. En varmaan koskaan ole juossut yhtä nopeaa varpaisillani tuossa kivikossa kuin tänään juoksin hakemaan pojua. No, eiköhän ulko-ovi mennyt kiinni ja meillä on vielä rappuset ennen ulko-ovea. Kastuttiin molemmat, poju enemmän. Kamala herätys!!!

 

Onneksi pieni rauhoittui nopeasti ja vaihdettiin kuivat vaatteet. Nukkui vähän myöhemmin vielä kahdet päiväunet. Toiset pihalla turvallisesti paviljongin suojissa vesisateelta ja toiset sisällä.

Tänään tein ruokaa ja poju heräsi päiväunilta. Ruoka oli vielä vaiheissa ja nappasin pojun syöttötuoliin ihmettelemään kuinka äiti kokkaa. Oli siinä vieressäni niin kuin muutaman kerran aikaisemminkin ja on saanut kaapinovea rämpätä edestakaisin niin ettei se mene kunnolla kiinni. Välillä olen laittanut oveen roikkumaan jonkun lelun jota on sitten tutkiskellut. No, eiköhän poju ollut tänään liian lähellä ovea ja sai sen sitten kiinni - tietenkin toisen käden sormet siellä välissä :( Itkulla ja sylillä selvittiin.

Aina ei voi suojella vaikka kuinka haluaisi. Sitä sattuu ja tapahtuu ikimuistoisia asioita, joskus huonoja sellaisia ja välillä tämmöisiä sadeherätyksiä mille varmasti myöhemmin nauretaan!

Minä suojelen sinua kaikelta...

Pian se alkaa, nimittäin liikkeelle lähtö ja pienen termiitin tutkimusretket kodin ympäristössä. Olen aivan unohtanut miten huomioimme kodin turvallisuutta silloin kun isot pojat olivat pieniä. Täytyy mennä ihan pojun tasolle ja katsella kotiamme sieltä käsin. Kaikki mihin poju yltää kävelytuolistaan on jo monta kertaa tutustuttu. Olohuoneen pöydältä on lähtenyt kaukosäädin, lehdet ja pöytäliina. Lasiset kynttiläkipot olen jo pelastanut pikkuisen kätösistä ja nostanut pöydältä pois.

Yksi mikä tulee ensimmäisenä mieleen on puukkojen nostaminen laatikostosta kuivauskaappiin lautasien taakse. Myös astianpesukoneen tabletit roskiskaapista pitää nostaa ylemmäs. Pistorasiat ovat meillä suojattuja, joten niistä ei tarvitse huolehtia- vai onkokaan? Pitääpä nekin vilkaista läpi. Olohuoneessa meillä on kaksi paperilamppua, joihin on varmasti kiva pukata sormella läpi. Nämä olivat jo isojen ollessa pieniä, joten uskon ettei nämä ole sen kiinnostavammat kuin silloinkaan. En kuitenkaan viitsi ihan kaikkea nostaa pois pojun ulottuvilta, sillä joskushan on opittava ettei kaikkeen saa koskea. Toki, jos pienet sormet löytävät nämä kielletyt tavarat kerta toisensa jälkeen, niin sitten tehdään tilannekatsaus uudestaan.

 Imetystyyny pehmentää jos istuma-asennosta kupsahtaa.
 

Isojen poikien huoneet ovat yläkerrassa ja heidän tavaransa myös siellä, ettei tarvitse pelätä pojun saavan pieniä esineitä suuhunsa. Yksi minkä uskon olevan kohokohta lattiamaailmassa on koiran ruoka- ja vesikipot. Ne onkin helppo siirtää keittiöstä eteiseen jos tarve vaatii. Pöydän kulmia ei ole tarkoitus pehmustaa, eikä pitää pientä pumpulissa. Vaikka tämä äiti voisi ihanan pienen pirpanan kääriä pumpuliin ja napata joka paikkaan mukaan! Uskon, että suurimman osan näistä "vaaroista" huomaamme sitten kun poju lähtee liikkeelle ja tiedämme paremmin mitkä vaaratekijät pitää poistaa. Nuo ylläolevat olivat kyllä tärkeimmät ja pitääkin nyt ajoissa ottaa asiaksensa, että ovat jo poissa "tehtävä"-listalta, ennen kuin on liian myöhäistä.

Pari hyvää esimerkkiä on tullut nyt lähipäivien aikana siitä, että käytäntö kyllä opettaa:

Eilen olimme vaunuilla kaupassa ja poju on ollut edelleen vaunukopassa istuma-asennossa tyynyllä selästä tukien. Keksipä hän sen, että kun kierähtää kyljellensä niin pääsee polvilleen ja kurkottamaan vaunuista. Siinäpä poju taituroi itsekseen ottaen keskimmäisestä kiinni, joka onneksi huomasi asian. Eipä saa enää ollenkaan jättää pientä vahtimatta tai vaunuista tullaan vauhdilla alas. Onni onnettomuudessa siis. Koitimme vaihtaa vaunuihin ratasosan, mutta se on vielä niin armottoman suuri pikkuiselle pojalle. Näin siis vielä mennään, eikä selkäänsä saa yhtään kääntää!

Tänään aamulla poju oli kävelytuolissa ja laitoin suoristusraudan kuumenemaan sivutasolle, josta johto jää aina roikkumaan siitä reunalta, aivan kuin aina. Niinpä pieni kiinnitti heti huomionsa mustaan hassuun johdonpätkään ja niin pienet kädet yrittivät kurkotella sitä. Olin kokoajan raudan vieressä, ettei mitään päässyt tapahtumaan, mutta tästä lähin pitää olla tarkkana etteivät pienet tassut saa otettua kaikkea mielenkiintoista alas.

Esikoinen konttasi jo pojun ikäisenä ja kävelemään ovat molemmat isot pojat oppineet 9kk ikäisinä. Poju näyttää olevan vähän rauhallisempaa sorttia ja kehittyy liikkumisessa omaan tahtiinsa. Nyt pyöritään navan ympäri, ollaan masullaan ja kupsahdetaan selälleen - näin pääsee jo pitkällekin mutta ei vielä tarkoituksenhakuisesti vaan ihan sattumalta. Konttausasentoon mennään myös ja on siitä asennosta lyöty jo muutaman kerran nenukin maahan, että on itku tullut. Nyt myös peruutellaan ja möngerretään kiukuspäissään eteenpäin niin, että etuosa on alhaalla ja jaloilla pöngitään. Lentokoneasento on myös kiva, ainakin silloin kun ei enää mikään muu huvita kuin päästä syliin. Siitä se alkaa ja odotukset ovat kovat, koska keksitään eteenpäin menemisen taito. Tiedän, että toivon vielä joskus pojun olevan pieni liikkumaton ötö joka ei vielä päässyt eteenpäin :D

Äidin pikku tutkimusmatkailija!

Markkina ostoksia

Markkinoilla tulee yleensä tehtyä heräteostoksia, koska milloinkaan ei tiedä kuka siellä sattuu olemaan myymässä. Korttimyyjä on aika vakio tuolla Kristiinankaupungissa ja yleensä nappaan häneltä edullisia kortteja mukaani. Nyt otin 20kpl kortteja ja ne maksoi yht.5e. Edullista kun miettii, että yksi postikortti maksaa kaupassa vähintään sen 1e:n.

Herneiden ja kevätkääryleiden lisäksi tuli tehtyä kirppiskadulta muutama löytö:

 Reimatec toppahaalari 80cm, 20e
Tämä on uudenveroinen ja väri tylsähkö musta. Kuitenkin ajattelin, että kaupasta kun ostaa toppahaalarin saa siitä pulittaa vähintäänkin 40e. Asusteilla saakin mukavasti piristettyä tätä mustaa. Edelleen hehkutan, että tämä on myös vedenkestävä, mikä on tällaisina talvina mahtava ominaisuus. Uutena en raaski näitä reimatec ulkovaatteita ostaa elleivät ole oikein herkullisessa alennuksessa.

Schleich talli, 8e
Tämä maksaa uutena n.90e, joten oli edullinen löytö. Eläimet tästä vielä puuttuu. Menee varmasti niin monessa eri leikissä mm. autotallina ja dinosaurustallina. Tiedä vaikka poju tykkäisi tähän sikalan perustaa ;)
 

 3kpl kaulalappuja yht.1e

Emmaljunga Deluxe paksumpi jalkapeite 4e. Tämä oli löytö, sillä meidän emmaljungissa ei ole kuin ohut jalkapeite. Katsoin tämän olevan musta, mutta kun kotiin päästiin niin tajusin tämän olevan tummansininen. Meillä on musta-ruskeat emmaljunga duo edget, joten tämä väri ei niihin oikein mene yksyhteen. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että tällä hinnalla tämä jalkapeite ajaa varmasti asiansa. Ei sitä tule varmaankaan niin paljoa käytettyä, että maksaisin tällaisesta käytetystä mustan värisestä 30-50e, mitä nyt nopeasti tuli netin kautta hintahaitaria tsekattua. Jos oikein edullisesti tulee musta vastaan, niin voin harkita, mutta eiköhän tämä varmasti pojun jalkoja viimalla ja räntäsateella lämmitä!

Onneksi ei tarvitse ihan vielä talvea ajatella! Mukavaa alkuviikkoa kaikille!



Kristiinankaupungin markkinat

Olin ottavinani monta kuvaa markkinoilta, mutta ihmettelin ilmeisesti enemmän kuin olin puhelimen kameralla kuvia ottamassa, sillä kuvasaalis ei ollutkaan mikään runsaamman puoleinen.

 

 Markkinamyyjiä oli ihan uskomattoman paljon. Oli sellaisia joita ei ole muilla pienemmillä markkinoilla ollutkaan. Yksi sellainen uutuus oli tämä jäähilejuoma koju. Pitihän poikien testata tämmöiset ja se oli niin kylmää, että hetken olivat ihan kananlihalla ja kylmissään, vaikka ulkona oli helle. Onneksi merituuli puhalsi vähän viileätä tuulahdusta, ettei tuskaisen kuuma päässyt tulemaan ja pojukin viihtyi markkinatunnelmassa.

Tänä vuonna oli mahdollisuus myös helikopterilennolle. Mies olisi mennyt isojen poikien kanssa, mutta esikoinen ei uskaltanut. Itse olisin ilomielin mennyt, mutta poju oli mukana, joten en päässyt. Seuraavalla kerralla sitten. 



Junalla pääsee viimeistään markkinatunnelmaan. Myyjiä oli paljon enemmän kuin ennen. Kristiinankaupungissa on silta ja ennemmin vain tällä keskustan puolella oli markkinamyyjiä. Nyt sillan toisella puolella oli myös. Siellä oli iso lasten hurvittelualuekin, jossa oli pomppulinnaa ja karusellia. Saas nähdä onko poju ensi kesänä innoissaan karusellistä.

 Voi että tuota meren tuoksua, kuinka se voikaan tuoksua niin hyvältä? Aivan tuli lapsuus mieleen. Markkinoilla olimme kolme tuntia, emmekä silloinkaan ehtineet kiertää kaikkia kojuja läpi. Poju nautti kun sai ihmetellä hälinää ja ottipa tuo vaunuissa päiväunetkin. Oli oikein mukava ja ihana markkinapäivä.

Mitäs sieltä markkinoilta mukaan lähtikään? Siitä seuraavassa postauksessa.

 



Kotimaisia banaaneja

Taas on viikonloppu. Kyllä viikot menevät vauhdilla. Toisaalta mukavaa, mutta toisaalta tämä pojun vauva-aika menee ihan liian nopeasti. Markkinoilla olemmekin kiertäneet tänä kesänä ahkeraan. On oltu Kaskisten, Teuvan ja Jurvan markkinoilla. Närpiön tomaattikarnevaaleilla ja nyt tänä viikonloppuna suuntaamme matkamme Kristiinankaupungin markkinoille, jotka ovat joka kesän kohokohta.

Kristiinankaupungin markkinat ovat suurimpia markkinoita ja myyjiä on laidasta laitaan. Myös ostajia on sitten senkin edestä ja tuolla menee aikaa ihan jo senkin takia, että siellä on haastetta kulkea kojulta toiselle. Saapi nähdä kuinka onnistutaan menemään vaunujen kanssa pitkin markkinoita. Yhdellä tiellä on kirppismyyjiä omien tavaroiden kanssa, eli kaikkea löytyy auton osista taidelaseihin. Viimevuonna monessa pihassa oli myös pihakirppis - eli kaikkea ei jaksa edes kiertää. Aikaisempina vuosina samaan aikaan on ollut Antiikkimessut, mutta tänä vuonna niitä ei enää ole. Antiikkimessuilla on tullut myös poikettua. Eipä noilta markkinoilta aina edes tartu mitään mukaan, mutta syömässä käymme kevätkääryleitä ja monesti pojat ostavat joko pehmikset tai lakua. Tunnelma markkinoilla on jotenkin vain niin ihana!

Olemme kaivanneet mantelin myyjiä, jotka olivat kerran kyseisillä markkinoilla myymässä ja kerran myös tomaattikarnevaaleilla. Heillä on maustettuja manteleita ja nämä ovat niin herkullisia, että lupaan ostaa näitä sitten kyllästymiseen asti jos heidät markkinoilla tapaan.

Muuten olemme olleet erittäin paljon ulkona. Meillä on iso uima-allas, mutta emme ole sitä pariin vuoteen laittaneet pihalle, koska meillä ei ole ollut katosta sen päälle. Itikoita ja paarmoja tulee ilman katosta aina ihan riesaksi asti, ettei kukaan altaassa viihdy. Ostin viime kesänä Citymarketin poistoista 2e:lla lasten uima-altaan ja laitoimme sen tuonne tänä kesänä pystytettyyn paviljonkiin. Isot ovat siellä viilentäneet itseään, vaikka ovatkin jo ihan liian isoja altaaseen. Eiköhän kaikki keinot ole sallittuja kesähelteellä, että saa itseänsä vähän viilennettyä. Ensi kesänä saa poju omia altaan itselleen ja viimeistään silloin laitamme myös isoille oman altaan.

En muista koska olisin viimeksi saanut nauraa poikien sanomisille, mutta tämä on "muista kirjoittaa ylös"-kategoriaan kuuluva, että pakko myös teille jakaa:
Esikoinen totesi kaupassa kun hedelmiä valitsimme:

"Mä en ainakaan ota banaaneja kun ne ei ole kotimaisia" :D
Taisi siinä vähän yksi sun toinenkin asiakas naurahtaa. Ei sitten esikoiselle tullut mieleen, ettei hän ole nähnyt suomessa banaanipuita.

Nauttikaahan lämpimästä viikonlopusta!